Viivästynyt nostalgia [Η καθυστερημένη Νοσταλγία]

Alussa tuli kirje. Lähettäjä oli tuntematon, mutta kirjekuoressa oli erään Kalamatassa päämajaansa pitävän vastarintayhteisön logo. Kirjoittaja oli jäljittämässä Michalis A.:ta. Osoite oli löytynyt puhelinluettelosta, mutta hän ei ollut varma oliko kysymyksessä henkilö, jota hän etsi, sillä se oli aivan eri paikkakunta, jossa he olivat tutustuneet yli neljäkymmentä vuotta sitten. He olivat tutustuneet, hän kirjoitti, miehityksen aikana, Kalambakan alueella. Michalis – rusoposkinen, sinisilmäinen, nauravainen nuorukainen– löysi hänet iltahämärissä vaikeasti haavoittuneena. Hän oli lammaspaimenessa lähellä Kastrakia. Michalis korjasi hänet talteen, piilotti erääseen luolaan, hoivasi häntä siihen asti kunnes keksi keinon luovuttaa hänet taistelijatovereilleen. Kuka tietää, mitä voimaa kirjoittamiseen hänen kätensä vaati niin monen vuoden jälkeen. Siihen aikaan kun kirje saapui, sattui Ateenassa olemaan Michaliksen poika, joka oli tullut ulkomailta käymään äitinsä luona. Tämä vaati poikaa kirjoittamaan vastauksen, että jos olisi pitänyt vähän kiirettä, olisi ehtinyt löytää etsimänsä, joka oli neljä vuotta sitten kadonnut onnettomuudessa. Poika täydensi heidän puhelinnumeroansa ja pyysi lisätietoja kirjeen kirjoittajasta, sillä isän katoamisen jälkeen hän kalusi joka lähteen minkä taisi täyttääkseen tyhjiön, jonka peruuttamattomasti poistunut oli jättänyt jälkeensä. Paitsi fyysistä läsnäoloa, poika oli käsittänyt kuinka paljon isä puuttui häneltä. Kuitenkin aikaisemmin hän oli tuuminut, että heillä olisi edessään paljon aikaa puhumiseen. Leski oli jälleen yksin, kun neljäkymmenluvun haavoittunut soitti. Enemmän itkettiin kuin puhuttiin, kumpikin omista syistään. Mies, lohduttomana, koska poikkileikattu jalka esti hänet toteuttamasta vuosikymmenien ajan muhinutta kaipaustaan kohdata vielä toisesta näkökulmasta sen, joka ei ollut epäröinyt pistää elämäänsä peliin jonkun tuntemattoman puolesta. Nainen lohduttomana, sillä vieraan kiitollisuus katkeroitti hänen oman menetyksensä tunnetta. Miehen ehdotuksen matkustaa Ateenaan hän torjui vedoten korkeaan ikäänsä ja liikkumattomuuteensa. Eikä taas Michaliksen poika pitänyt toivottua matkaa Kalamataan sen arvoisena. Vuosikymmenien jälkeen sillä ei ollut kannatusta, kun kerran ei enää ollut ketään ketä etsiä eikä ketään jonka kanssa olisi menetyksen jakanut. 

Μετάφραση στα Φινλανδικά: Leena Mari Peltomaa